Ajatuksia

Ciao,

Me ihmiset olemme välillä hassuja olentoja. Me ajattelemme ja tunnemme, mutta toisinaan ajatukset ja tunteet voivat sekoittua niin, että saatamme tuntea ihan toisin kuin ajattelemme! Toisin sanoen käyttäydymme ihan toisin kuin ajattelemme ja/tai antaudumme tunteidemme viemäksi. Miksi toimimme näin? Tunnistatko itsesi tästä?

 

Julkaisin viime perjantaina Youtube-kanavallani videon epäonnistumisen pelosta (TÄÄLLÄ) ja tämä kirjoitus on videosta lähtöisin. Tarkoituksena oli kirjoittaa aiheesta myös täällä blogini puolella. Voit lukea tämän kirjoituksen lopusta kokonaisuudessaan, miten voitin epäonnistumisen pelkoni pysähtymällä hetkeksi miettimään omaa käytöstäni.

Video tiivistettynä: Jaan ajatuksiani siitä, että olen alkanut huomata itsessäni enemmän tai vähemmän epäonnistumisen pelkoa. Jaan myös esimerkkitilanteen, jossa huomasin tämän pelon ja tunteen ohjaavan käytöstäni, mutta voitin kuitenkin lopulta tilanteessa tunteeni järjellä, ottamalla hetken aikaa itselleni miettiäkseni, mitä ja miksi oikeen tunnen, mitä tunnen.

Olen alkanut perehtymään yhä enemmän käyttäytymispsykologiaan ja lukemaan aihealueen kirjoja. Voisin sanoa, että oman käyttäymisen tutkimisessa on sekä hyvät että huonot puolensa. Sanotaan näin, että tieto on vapauttavaa, mutta mitä enemmän tietää, sitä vähemmän tietää. Olen huomannut lukemalla oppivani hurjasti ymmärtämään omaa käytöstäni ja näkemään itseni ehkä hieman objektiivisemmin (jos niin voi sanoa), mutta samalla mitä enemmän opin ymmärtämään sitä enemmän huomaan, miten paljon en ymmärrä! Ajatuksiini nousee jatkuvasti uusia kysymysmerkkejä. Huomaan välillä uppoutuvani itseni analysoimiseen sekä haluun ymmärtää, miksi ihmeessä toimin ja tunnen, juuri niinkuin toimin ja tunnen. Miten pystyisin oppia toimimaan niin, että menisinkin enemmän pääni mukaan juuri niinkuin itse järjellä tilanteen ymmärrän?

Vastaus kysymykseen käy niin, että olet jo voiton puolella siinä vaiheessa, kun tiedostat "ongelman" ja Sinulla on halu muuttaa asioita. Se taas, että asiat muuttuvat, vaatii paljon toistoa, aikaa ja kärsivällisyyttä. Muuttuminen tapahtuu, kun kohtaa yhä uudestaan ja uudestaan niitä epämukavia tilanteita, joita välttelee tai pelkääkin, ja kun huomaa, että niistä tilanteista selviääkin. Meillä on hirveästi juurtuneita tapoja reagoida eri tilanteisiin, että emme edes välttämättä huomaa tekevämme sitä. Tämän voi todeta esimerkiksi kysymällä itseltään: Ajaudunko jatkuvasti samankaltaisiin tilanteisiin? Ajaudunko jatkuvasti samankaltaisiin tunnetiloihin tietyissä tilanteissa?

Jos vastaat kyllä - ja tarkoitan tilanteilla tilanteita, joihin et nimenomaan halua ajautua - niin lohdutuksena voin sanoa Sinulle, että tilanteita on erittäin hyvin mahdollista korjata ja muuttaa. On vain asia erikseen, pystytkö myöntämään itsellesi, että juuri Sinä olet syypää suruusi. Tällaisiltä tilanteilta välttyminen ei tapahdu niitä välttelemällä vaan niitä kohtaamalla. Eikä se haittaa, vaikka epäonnistuisitkin useita kertoja yrityksissäsi. Opimme parhaiten epäonnistumisista kuin onnistumisista. Paras tunne ja palkkio on huomata, että hei, minä voitin kaikista epäonnistumisista huolimatta enkä luovuttanut. Onnistuin kohtaamaan sen, mistä uskoin, etten selviä ja tässä minä edelleen olen, voittajana.

Näillä ajatuksilla seuraavaan kertaan.

xx

CC

Epäonnistumisen pelon voittaminen: Tilanne syntyi, kun olin paketoinut joulukuusemme alle jättimäisen lahjan. Mieheni tuli kotiin ja meni hämilleen lahjasta ja innostuksissaan rupesi arvailemaan paketin sisältöä, kun lähdin lähes samalla oven avauksella itse töihin. Olin antanut muutamina vinkkeinä, että lahja on jotain, mitä olet toivonut ja lahjalla on hintaa. Mieheni oli onnistunut näkemään myös eräänä päivänä Motonetin välisivun puhelimellani ja eipä kestänyt kauaa, kun miekkonen arvasi, mitä paketissa on. Tässä kohtaa mainittakoon, että hankin hänelle bemariinsa sellaiset angel eyes -valot. Työmatkalla minut valtasi hirveä tunne. Olin epäonnistunut. Päässäni olin kuvitellut ja odottanut, että onnistun yllättämään mieheni, mutta epäonnistuin. Mieleeni alkoi vilistä seuraavanlaisia ajatuksia: en onnistu ikinä missään, taas mä tyrin, olen ikuinen epäonnistuja. Sätin itseäni, olin itkupartaalla ja hermostuin miehelleni. Halusin laittaa hänelle kiukkuista viestiä ja syyttää häntä siitä, että hän oli ylipäätään alkanut arvailemaan. Jotenkin salamaniskuna tajusin ottaa happea ja miettiä, että hetkonen nyt. Onko mun oikeasti pakko tuntea näin huonoa fiilistä? Olin jälleen luonut itselleni aivan liian suuret odotukset sekä vaatimukset päässäni siitä, että toinen on pakko yllättää. Epäonnistumisen tunnetta seurasi pettymys ja sitä myötä uhriuduin tunteilleni. Olin myös syyttää toista asiasta, joka oli vain ja ainoastaan minun syytäni.

Mieheni laittoi viestiä, että ei ollut tarkoitus ärsyttää ja myötätuntoni heräsi. Minähän se hölmö olin. Minä olin antanut liikaa vinkkejä ja asettanut liian suuret odotukset itselleni. Mieheni oli vain innoissaan ja ymmärsin, ettei hänen ollut tarkoitus ärsyttää. Normaalisti minun olisi ollut erittäin hankala myöntää ylireagointini ja laskea egoani, mutta tällä kertaa tein niin hyvin nopeasti ja voila! Selvisin tilanteesta voittajana ja itse valitsin voida hyvin sen sijaan, että menen tunteideni viemänä. Se tuntui vaikealta ja pahalta, mutta turhaan. Jälkeenpäin olen ylpeä itsestäni, etten antanut egoni estää minua myöntämästä virhettäni ja ylpeä siitä, että pystyin kohtaamaan epäonnistumiseni ilman sen suurempaa pahaa mieltä taikka useiden päivien mököttämistä.


Kommentit   

# KirjoistaSonja 22.12.2017 23:49
Mitkä kirjat sua on erityisesti auttanut? Pystyisitkö nimeämään esim 2, 3? Aihe kiinnostaa itseänikin kovasti ja sulla vaikuttaa tekevän ison eron.. :)
Vastaa
# KirjatCC 23.12.2017 01:02
Heippa, paras kirja on varmaankin Kimmo Takalan Tunnelukkosi (ja jatko-osa Murra Tunnelukkosi). Hyvä kirja on myös Idiootit ympärilläni -teos :)
Vastaa

Lisää kommentti


Turvakoodi
Päivitä


@FabuliciousCC