Ajatuksia

 

Kirjoitin aiheesta läheisriippuvuus ensimmäisen kerran heinäkuussa ja video sekä teksti löytyvät TÄÄLTÄSain aiheesta aivan valtavan, posiitivisen palauteryöpyn ja oli yllättävä huomata, kuinka yleistä läheisriippuvuus onkaan ja millainen ongelma se voi suhteissa oikeasti olla! En huomannut läheisriippuvuuttani kuin vasta nykyisessä suhteessani ja epäilenkin, pystyykö kyseistä "ongelmaa" toteamaan ellei ole juuri nimenomaan suhteessa. Mikäli kuitenkin suhteessasi huomaat läheisriippuvuuden piirteitä, ei hätää, niinkuin olen sanonut: jos asian tiedostaa, on jo voiton puolella. Ja niin se oikeasti onkin..

 

Multa on hirveästi kyselty, miten olen oppinut elämään läheisriippuvuuden kanssa ja mitä muuta olen oppinut viimeisen puolen vuoden aikana. Tässä tekstissä keskitytään tähän sekä katsastellaan myös mustasukkaisuuden liittymistä läheisriippuvuuteen. 

Läheisriippuvuus parisuhteessa ei ole vain yhden osapuolen "ongelma", vaan se koskettaa molempia osapuolia. Se osapuoli, joka kärsii läheisriippuvuudesta, ei välttämättä vaan osaa tai uskalla luottaa 100-prosenttisesti sekä menettämisen pelko voi muuttaa meistä lähes hirviömäisen. Jotta voidaan lähteä kohti eheytymistä, vaatii se parisuhteelta avointa keskustelua sekä halua ymmärtää toista osapuolta, molemminpuolin. Eheytyminen vaatii myös aikaa, energiaa sekä valtavasti itsepsyykkausta. Välillä tulee huonoja jaksoja, välillä on kuin ei mistään kärsisikään.

Epäluottamus sekä mustasukkaisuus ovat ehkä pahimpia tuntemuksia, joita voin omalla kohdallani kuvitella. En aikaisemmin ajatellut olevani mustasukkainen, mutta olenhan minä. Olen kuitenkin oppinut hillitsemään sitä sekä ymmärtämään omia tuntemuksiani. Välillä, kun mieheni lähtee viihteelle, saatan laittaa hyvälle ystävälleni, että "hei voitko sanoa mulle, että x ei tee mitään, tiedän ettei tee, mutta tarvitsen vaan jonkun sanomaan sen mulle vielä ääneen." Vaikka miten hölmöltä tai "hullulta" se saattaakin tuntua, niin kannattaa käyttää kaikki keinot!

Me ollaan oltu yhdessä mieheni kanssa nyt 9 kuukautta. Meillä on ollut meidän omat ylä- ja alamäkemme ja minullakin on ollut erittäin huono tapa välillä testailla, että voin luottaa toiseen sekä siihen, ettei minua jätetä. Kuulostaa ehkä ikävältä, eikä mullakaan ole hyvä fiilis siitä, mutta kaikki mitä me ollaan koettu, on vaan vahvistanut meitä sekä luottamusta toisiimme.

Läheisriippuvuus vaatii todella paljon keskustelua, ymmärrystä sekä itsepsyykkausta. Välillä huomaan vahingossa uhriutuvani tuntemuksilleni, mutta olen oppinut äkkiä psyykkaamaan itseäni, että nyt se on se Läri-mörkö, joka puhuu minulle sekä syöttää ikäviä tuntemuksia. Se on tärkeää, ettei uhriudu läheisriippuvuulla, sillä se syö vaan suhdetta. Tällä tarkoitan tämän tyyppisiä lausahduksia: "No mä nyt vaan oon tällanen enkä muuksi muutu". Aina voi muuttua, se on itsestä kiinni.

Luin erään kirjan, jossa puhuttiin keskustelutaidoista sekä 30 sekunnin säännöstä. Se on hyvä muistaa tilanteissa, jossa tunteet ottavat vallan, että miettii hetken ennenkuin sanoo mitään, vaikka se voikin tuntua hankalalta taikka "käydä egon päälle". Toinen mahdollisuus, mitä olen itse käyttänyt paljon on se, että pyydän anteeksi käytöstäni sekä sanon suoraan, että tarvitsen nyt pienen aikalisän, psyykatakseni itseäni ajattelemaan toisin (ja näkemään asiat niinkuin ne ovat) ja jotta ikävät tuntemukset hälvenevät.

Ajan kanssa olen oppinut luottamaan yhä enemmän poikaystävääni, sillä uskon meihin ja siihen, että meillä on jotain hyvin erityistä. Olen saanut nähdä ja kokea asioita, joista olen vain uneksinut. Minulle on sanottu aivan erityisiä asioita mitä yllättävimmissä tilanteissa. Poikaystäväni myös todella haluaa parastani ja haluaa antaa minulle parasta. Hän haluaa, että luotan häneen ja hän haluaa, että eheydyn. Hän on myös valmis kulkemaan kanssani elämän ylä- ja alamäet, yhdessä.

Parasta suhteessani onkin se, että mulla on lupa tuntea. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulta on lentänyt ärräpäitä ja olen jopa kerran näyttänyt suuttumukseni, muuten kuin mykkäkoululla. Kun sain näyttää vihani ja suuttumukseni ääneen, on sen jälkeen tullut jopa hyvä fiilis! Oikean ihmisen kanssa ei tarvitse pelätä näyttää tunteitaan ja se onkin osa tätä mahtavaa elämää, että aina voi kehittyä ja vaatii vain ponnisteluja itseltä, jotta voi selättää ne omat pelkonsa. Ne on vaan selätettävä tai elettävä ikuista uhrin elämää. Kukaan muu ei tee sitä työtä puolestasi ja vaan sinä itse olet oman onnesi tiellä. Mikäli huomaat, että ihminen kaikkoaa luotasi, vaikka olet yrittänyt kaikkesi, it wasn't meant to be.

Voimia kuitenkin kaikille kanssasisaruksille, läheisriippuvuus on erittäin mahdollista selättää eikä se ole missään nimessä mitään sellaista, johon kenenkään tulisi tyytyä!

 

xx

CC


Lisää kommentti


Turvakoodi
Päivitä


@FabuliciousCC