Ajatuksia

Heippa!

Olen aika paljon somessa ja julkisuudessakin avautunut siitä, että en ole väleissä tai tekemisissä isäni kanssa. Viime elokuussa julkaisin myös videon ”Isäni on hirviö”, jossa puhuin alkoholismista sekä perheväkivallasta. Viime viikonloppuun asti uskoin, etten varmaan tule enää koskaan olemaan tekemisissä isäni kanssa, mutta toisin kävi..

 

Isäni otti minuun yhteyttä ensimmäisen kerran vuodenvaihteen alla kertoen, että on pahoillaan, ettei voinut olla parempi isä ja toivoisi mahdollisuutta nähdä vaikka kahvikupin kera. Tuntui kivalta saada viesti isältä, mutta toisaalta epäilyni heräsivät tapaamista kohtaan, miksi hän nyt yhtäkkiä haluaa nähdä ja kerroinkin epäilyistäni ja keskustelu jäi siihen.

Isä laittoi kuitenkin uudestaan viestiä viime viikolla, että minun ehdoillani hän halusi todella tavata. Puhuin asiasta aika paljon Suomi mamani kanssa ja koska olemme molemmat samantyyppisiä, tällaisia hyväuskoisia kilttejä naisia, hän halusi uskoa, että jokin muutos on tapahtunut ja mun pitäisi uskoa omaan intuitioon, joka sanoi, että näe isä, ettei ainakaan tulisi ajateltua mitä jos.

Vastasin, että tuu vaikka sunnuntaina kahvilla, niin näet Teten, koirani, myös. Isä tuli kukkien kera ja meinasi purshkahtaa itkuun koiran nähdessään. En tiennyt yhtään mitä ajatella ja tunnelma olikin jännittynyt. Tiesin, että viimeistään sisään astuessa tulen purshkahtamaan itkuun, koska olen isin tyttö, enkä vaan osaa kohdata isääni vihaisena.

Isä alkoi vuodattamaan, että on ollut oikeasti ikävä ja on pahoillaan, että on ollut huono isä. Hän sanoi nähneensä videoni ja sanoi että ehkä hän kyllä on hirviö. Todellisuus oli näemmä vihdoin iskenyt päin kasvoja. Hän myönsi olleensa paha ja tehneensä tyhmiä asioita. Hän myönsi tehneensä huonoja valintoja ja kohdelleen meitä kaltoin.

En tiedä oliko se vain oma sisäinen lapsi, joka oli innoissaan siitä, että nyt on ainakin mahdollisuus, että välit on nollattu. Jotenkin pääni kuitenkin ajattelee, että olen pettänyt itseni ja ne, jotka ovat kuunneelleet ja tukeneet mua isääni liittyvissä asioissa. Kuitenkin kyseessä on isäni ja parempi olla edes näin, ettei tarvitse kantaa harteilla järisyttävää vihaa ja suuttumusta. Harmittaa tosin, että tässä kesti näin monta vuotta tajuta asia ja myöntää virheensä ja onhan se vaatinutkin isäni puolelta pohjalle joutumista ja yksinjäämistä. En vaan osannut odottaa sen tulevan näin pian.

Sainkin Snapchatissani (FabuliciousCC) paljon ihania viestejä seuraajiltani, joissa pääsanoma oli se, että kuuntelen itseäni enkä murehdi liikaa tulevaisuutta. Jos annettu mahdollisuus heitetään hukkaan se ei ole minun vikani eikä omatuntoni kärsi kysymyksessä mitä jos.

On se vaikea kamppailla tässä tunteiden kirjossa.

 

xx

CC

 

Youtube video TÄÄLLÄ

 


Lisää kommentti


Turvakoodi
Päivitä


@FabuliciousCC