Ajatuksia

Heippa tyypit!

Näin sattui käymään, että aloitin nyt tammikuussa kouluni alusta puhtaalta pöydältä. Syksyni oli yhtä kuin nolla opintopistettä. Miksi näin kävi?

 

Aloitin syksyllä koulun innolla ja motivoituneena. Koulu meni ihan alkuun hyvin, mutta ikäväkseni kohtasin hieman suuremman vastoinkäymisen ensimmäisen jaksoni lopussa ja toisen jaksoni alussa, joten en kyennyt keskittymän tentteihin ja tipuin kärryiltä alkavilta kursseilta. Kävin juttelemassa asiasta oponi kanssa ja päädyimme ratkaisuun, että minun olisi helpointa aloittaa opintoni vaan alusta tammikuussa syksyllä hakeneiden ryhmän kanssa. Niin tai näin, valmistun opinnoistani kuitenkin ajoissa.

Motivaationi on nyt erittäin kohdillaan ja elämäni ei ole oikeastaan koskaan ollut näin rauhallista ja "normaalia". Kuulostaa ehkä hassulta, mutta minulle se ei ole itsestäänselvyys. Olen onnellinen, että voin nyt sanoa, että minulla on vakituinen työpaikka, parisuhteeni kukoistaa, pystyn treenaamaan rintani parannuttua eikä mulla ole oikeastaan nyt mitään, mikä voisi haitata opintoja. Olen selvinnyt myös pikavippikierteestäni, josta puhuin viime keväänä, joten se on myös yksi syy, miksi nyt on hyvä olla.

Mitä oikeastaan kävi syksyllä on asia, jonka oikeastaan haluaisin painaa vaan unholaan. Jouduin aika kamalaan draamaan "ystäväni" kanssa tämän jäätyä kiinni useista valheista ja huomatessani myös, että asiat eivät olekaan ihan siltä miltä näyttää. Tilanne oikeastaan johti siihen, että sain kuulla, että olen kavaltanut rahaa yrityksemme tililtä ja olen syyllistynyt petokseen... Ystäväni saivat viestejä kuinka sairas lehmä olen ja sain uhkausviestejä. Tein asiasta lopulta rikosilmoituksen, jolloin viestittely ja kiusaaminen päättyi. Edessä on vielä sovittelu, jonka seurauksena toivon, että voimme vaan kaataa yrityksen ja jotta molemmat voisivat elää omaa elämäänsä ja tehdä omaa juttuaan.

Oon toisaalta iloinen siitä, mitä syksyllä tapahtui. Tuuppaan monesti ajattelemaan, että olen superihminen, minkä seurauksena vedän itseni burnoutin partaalle. Viime syksynä kuvittelin, että pystyisin samanaikaisesti käymään päivätyössä, olla yrittäjä, toteuttaa omaa somea, opiskella, käydä salilla, olla parisuhteessa ja vielä nähdä kavereita! Mulla oli aivan liian monta rautaa tulessa enkä osannut keskittyä olennaiseen, vaikka niin luulinkin. Nyt minulle onkin tärkeintä, että voin hyvin ja saan opintoni pakettiin ajoissa. Harmittaa totta kai, mitä syksyllä kävi, sillä mulla oli uskoa yritykseemme ja sen tuomiin mahdollisuuksiin, mutta kuten usein sanon, everything happens for a reason ja ainakin osa niistä syistä on jo paljastunut minulle.

xx

CC

ps. Video aiheesta TÄÄLLÄ


Lisää kommentti


Turvakoodi
Päivitä


@FabuliciousCC